Hae tästä blogista

perjantai 27. helmikuuta 2009

Tänne heti toitottamaan

Taisin saada idean lopputyöhöni käsityötaiteen opintoihini!!!! Tuo 'taisin' sillä että jos tämän toteutan niin siinä riittää mulle puuhaa koko maaliskuun illoille ja varmasti öillekin. Mutta siis, olin jo lannistunut toteuttamaan yhden aiemman ideani mihin olisin käyttänyt myös tyttöjeni kuvia. Huomasin kuitenkin etten halua tehdä niin henkilökohtaista teosta - taiteilijaksi ei minusta varmastikaan olisi. Ja sitä paitsi, haluan jotain huumoriakin työhöni. En kuitenkaan paljasta millainen työstä tulee, jos tulee, mutta tässä jotain räpellysvaiheita. Alunperin ajatus oli huovuttaa kanaverkon päälle - no arvakkaas nyt kuinka siinä kävi, perin juurin huonosti.
Tarttuihan se jonkin verran mutta jäi mielestäni aivan liian 'eläväpintaiseksi'. Eli just sellaisen epäonnistuneen näköiseksi mitä voi kauniisti kommentoida 'eläväksi'. Lopulta kokonaisuus näytti nyljetyltä supikoiralta.

Aloin tehdä piruuttani palloja - ja siitä se ajatus sitten lähti (niin mistäs mainoksesta tuo olikaan?). Sain aikaan 30 pallukkaa kunnes puhti tältä illalta loppui. Siirryin tutkimaan millainen määrä palloja pitäisikään olla - 408 kpl!!! Ihan pikkuisen hirvitti ja päätin supistaa määrää, saa nähdä mihin päädyn. Tuo käsisaippua ei liity pallojen tekoon sitten mitenkään, en vain ehtinyt innostuksen iskiessä siirtämään sitä minnekään muualle.

Aiempaa suunnitelmaani nuppineulasta voin hyödyntää, tässä nuppineulan vartta.

Kieputin varmasti useamman miljoonan kieppiä kolmena iltana rautalankaa tuon varren ympärille. Nuppineulana tämä tulee olemaankin, mutta se mitä siihen neulaan tulee - säilyköön vielä salaisuutena! Onpa vapauttava olo kun sain edes jonkinlaisesta itseä innostavasta ideasta kiinni, ehkä tämä vielä valmistuu! Siis työ ja minä.

On täällä sentäs urheiltukin! Näin hiihtolomaviikolla on Mimma sekä hiihtänyt että luistellut ja liukumäkeäkin on laskettu. Lunta on onneksi riittänyt, ihan lumitöihin asti. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!!

maanantai 23. helmikuuta 2009

Rasialle rasia jne...





Minuun iski uusi innostus. Kiireinen viikonloppu monine menoineen sisälsi myös todella innostavan rasiakurssin. Olin toki nähnyt että ihania rasioita kurssilta on aiemmin tullut joten tiesin mitä odottaa. Rasioiden tekeminen alusta asti itse (no sitä pahvia ei sentäs itse tehty :) oli ihanan rentouttavaa vaikkakin käsivarret tuli kipeäksi viivottimen käytöstä, just joo, ei kannata kysyä että miten. Onneksi en ollut ainoa jolla käsivarret kipeytyivät. Sain aikaan peräti yhden rasian alusta loppuun (siis kurssi kesti yhden illan ja kaksi päivää - että ihan leipätyökseen mun ei ehkä kannata rasioita alkaa tekeen vaikka mieli tekisi!), yhden puolivalmiiksi ja yhden ihan alkutekijöille. Toivottavasti saadaan syksylle pitkäkestoinen kurssi että saisi viimeistään silloin nuo keskeneräiset valmiiksi, kun ei tämäkään tekeminen onnistu ihan tässä lasten kanssa päiväsaikaan. Monta rasiaa on jo mielessä mitä olisi kiva tehdä ja se kastemekkorasia nyt ainakin pitäisi saada aikaan, monta vuosikymmentä mekko on loikoillut iänikuisessa alusvaaterasiassa.

Kuvassa oleva raitarasia on siis minun ensimmäiseni :) ja kuten näkyy, raitakangas ei ehkä ollut ihan se fiksuin valinta ensimmäiseen työhön. Raidathan meni vinksalleen ilman muuta, mutta ajattelin silti tästä lahjarasiaa. Ei välttämättä kuvan henkilölle (joka on innosta piukeena menossa ensimmäiselle luokalle ekana koulupäivänä 60-luvun alussa Amurin kouluun Tampereelle), mutta lähipiiriin kuitenkin. Kannen tekeminen oli ihan yhtä iso homma kuin itse rasiankin.

Ruusukuvallinen rasia sai mielestäni todella ihanan rosopinnan Aulin korroosionestopaperista. Älkää kysykö miksi ihmeessä ja mistä moinen paperi on tullut, sen tietää vain Auli kurssiltamme, mutta tosi hyvin se toimi. Sisäseinämät vuorasin tässä vain pakkauspaperilla. Kansi on vielä tekeillä ja siihen luultavammin laitan myös samaisen ruusukuvion.
Tältä näyttävät nämä alkutekijäiset, kansi ruusurasialle ja yksi untuvikko rasia.

Kurssilla valmistui aivan ihania rasioita, mieli olisi tehnyt omia ne kaikki :)

Työn alla on myös pari pikkuheppaa, nämä tulee lyhyeen varteen eli sisäsiistejä koneja.

Yksi viimekesäinen pikaheppa on parasta aikaa ulkokarvaa kasvattelemassa. Miehen villasukka sai uuden elämän viime kesänä todella äkkinäisesti kun pikkuserkut päräyttivät pihaan keppareillaan ja sellainenhan piti saada meillekin - ja mielummin noileesti (eli nopeasti).

Ulkoillessa huomasin meidän 'lintubaarissa' ilmeisesti varsin pelottoman pikkutikan. Noita 'normitikkoja' täällä koputtelee siellä täällä, mutta tällaista en ole vielä sattunut aiemmin näkemään. Tuskin valkoselkätikka kuitenkaan...?


Pitää vielä kiittää Aulia mainiosta blogivinkistä! Käykääpä kurkkaamassa Naimisissa käsitöihin -blogia.

perjantai 13. helmikuuta 2009

Jotain valmista - ja Ystävänpäivää!

Jotain on saatu valmiiksikin. No näitä pikkuhommia mutta jotain kuitenkin. Sen rautalankakurssilla aloittamani muffinssitelineen sain tehtyä ja totta maar siihen täytyi muffinssitkin tehdä. Tuo leipominen on vaan Marnan hereillä ollessa sellainen taitolaji kun täytyy vältellä vehnäjauhojen ja kananmunien joutumista sen ulottuville. Tein tällä kertaa banaanimuffinsseja ja nyt soijamaitoon, se kun on jotenkin täytelaisempää kuin riisimaito. Onneksi auringonkukkaöljy pelittää aivan hyvin margariinin sijaan. Ihan ovat parempiin suihin menneet vaikka eivät kuvassa ehkä kondiittorin unelmilta näytäkään :) Ja telinekin ajoi asiansa. Onhan ne toki hienompia ja isompia siellä Ullan unelmassa.


Vaijerikoruja olen tehnyt jonkin verran, niitä kun on niin nopea väsätä. Pari kaulakorua menee kummitytölle ja rannerenkaita kiikutan huomenna ystävänpäivälahjoiksi tyttöjeniltaan. Ihana mennä syömään valmiiseen pöytää! Kiitos vaan etukäteen serkkuplikalle!!

Tuon Hello Kittyn virkkasin myös kummitytölle synttärilahjaksi. Ei ollut ohjeita joten mittasuhteet saattaa olla mitä on ja huomasin vasta jälkikäteen että olin mallin ottanut jostain mainoksesta missä tuo nenänpää ja rusetti on pinkkejä kun ilmeisesti 'oikeesti' nenän kuuluu olla keltainen ja rusetin punainen - jaa-a, saas nähdä mitä kummityttö sanoo... :/

Pikkuisille muovipusseille ompelin pikkupussukan, tein näitä kaksi mutta toinen muutti jo serkulle. Ompelu on aika haastavaa, nyt kesken kaiken oli Marna kekannut 'kaasujalan' ja päräytti oikein kunnon vauhdilla tikkausta. Meinasin sydärin saada, onneksi ei ollut sormet lähellä.


Jaahas, Marna löysi keittiön kaapista fariinisokeripussin ja hakkaa sillä lattiaa tuossa vieressäni. Täytyy näin lopuksi laittaa vielä ystävänpäiväterveisiä kaikille (ennen kuin tuo pussi on mäsänä) ja erityisesti leikkikavereille, teille myös joita ei ole aikoihin nähty: Kallelle ja Hildalle naapuriin, Niklakselle ja Villelle, Artulle, Elmerille ja Fransille, Laurille, Hetalle, Immille ja Ellille, Pinjalle (kiitos kortista :) ja kaikille muille tutuille!
Kuvassa kuivataan kuulemma Poni-bändin Temppu-koiraa keittiöpyyhkeeseen...


Niin ja kiitos kaikille teille jotka jäitte kiinni edellisessä postauksessa :)

tiistai 10. helmikuuta 2009

Jos nyt poikkeet....


....niin KIINNI JÄIT!!
Koska luet tätä tekstiä, niin se tarkoittaa että sinun täytyy kommentoida minulle jotakin. Kommentoi ihan mitä itse haluat, kunhan vain teet sen. Laita tämä teksti sitten omaan blogiisi ja nappaa kiinni kaikki blogiasi lukevat.
Itse narahdin Katrillin blogissa.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Keskeneräistä

Meillä on sairasteltu parisen viikkoa enkä ole saanut sitten mitään valmista aikaan. Tai no ihan jotain minipientä mutta monta keskeneräistä on tekeillä ja miettiäkkin pitäisi sitä käsityötaiteen opintojen lopputyötä, että siis mitä tekisi. Menee taas siihen loppupaniikkiin se minun tekemiseni kun en vain ole saanut mitään kunnon ideaa mieleeni, tai ainakaan sellaista joka kunnolla kolahtaisi.
Serkku sai nimpparinaan pari sydäntä ja kummipojan perhe pari pyyhettä. Näitä näperryshommia oon jonkun verran saanut aikaan.


Tytöt ovat ahkeroineet kevätkylvöjen kanssa. Eilen meillä istutettiin porkkanoita eteisen matolle keittiövälineillä ja tänään tomaatteja samaan paikkaan. Toisen huoneen matolle istutettiin eilen parsakaalia. Ovat niin puutarhatouhuissaan että piti heille pikaessut tänään ommella, samalla Mimma viritti puolet lankavarastostani salaperäiseksi hämähäkkiverkoksi siihen ympärilleni. Eihän niitä koskaan saa setvittyä joten joka päivä menee lankakeristä osa roskiin solmusykkyröinä. No kai nuo sitten niinkin tehtävänsä ajaa, onpahan neideillä tekemistä :) Ja minulla siivoamista.