Joulunäperryksiä

Kiirettä pukkaa, poroa täyttöön ja sitä rataa. Sain ensimmäisen Petterin fyllinkiä täyteen ja kepin päähän, saas nähdä ehtiikö näitä sittenkään montaa tekemään. Aika helpolta tuo kyllä vaikutti vaikka viime hetkellä sain tietty survastua koko pään vähän vinoon keppiin nähden :) Nenässä käytin kangasta askarteluvärin sijaan koska meillä menee kaikki suuhun. Ja näin ollenhan tästä tuli auttamatta Petteri.


Kaverin perhe, 'nalleperhe', sai oman kranssin. Piti tehdä alunperin nuo pikkunallet täytettyinä mutta tajusin jo leikattuani ne kankaasta että niiden pikkukorvien saaminen käännettyä ja kiinnitettyä jotenkin siedettävällä siisteydellä tulee olemaan mulle mahdotonta joten päädyin leikkaamaan ne huovasta. Rouvan nenän täytyy tietysti olla vaaleanpunainen.


Tässä päivänä eräänä ihmettelin kun oli melkein minuutin hiljaista. Epäilin jo pahinta - kumpainenkin lojuisi pää auki olohuoneessa - mutta kas, siellähän ne sovussa luki kirjoja! Tätä kesti siis sen vajaan minuutin. Mutta että joskus voisi siis olla tällaistakin..??? Pikkuhiljaa toivottavasti tätä kohden mennään.

Nyt kumpainenkin neiti on nuhassa, saa nähdä päästäänkö jouluksi kuntoon. Ja kaikkihan on siis vielä tekemättä :( Kai pitäisi osata keventää listaa - kuka tänne nyt nurkkia tulis jouluna tarkastaan? Vaikka kieltämättä sitä joskus oikein haaveilee siitä kuinka saisi edes yhden päivän oikein rauhassa siivota, kai sekin on joku tapa jäsentää elämäänsä. Ehkä tässä lapsiperheen arjessa yksi niitä hankalimpia juttuja mulle onkin sietää jatkuvaa sekamelskaa.

Vielä yksi jouluinen kuva; tungin syksyn paperikurssilla tehtyyn kranssiin valosarjan ja ripustin ikkunaan. Aika kiva siitä tulikin ja pikku tahmatassuilta tarpeeksi korkealla.