Rasialle rasia jne...

Minuun iski uusi innostus. Kiireinen viikonloppu monine menoineen sisälsi myös todella innostavan rasiakurssin. Olin toki nähnyt että ihania rasioita kurssilta on aiemmin tullut joten tiesin mitä odottaa. Rasioiden tekeminen alusta asti itse (no sitä pahvia ei sentäs itse tehty :) oli ihanan rentouttavaa vaikkakin käsivarret tuli kipeäksi viivottimen käytöstä, just joo, ei kannata kysyä että miten. Onneksi en ollut ainoa jolla käsivarret kipeytyivät. Sain aikaan peräti yhden rasian alusta loppuun (siis kurssi kesti yhden illan ja kaksi päivää - että ihan leipätyökseen mun ei ehkä kannata rasioita alkaa tekeen vaikka mieli tekisi!), yhden puolivalmiiksi ja yhden ihan alkutekijöille. Toivottavasti saadaan syksylle pitkäkestoinen kurssi että saisi viimeistään silloin nuo keskeneräiset valmiiksi, kun ei tämäkään tekeminen onnistu ihan tässä lasten kanssa päiväsaikaan. Monta rasiaa on jo mielessä mitä olisi kiva tehdä ja se kastemekkorasia nyt ainakin pitäisi saada aikaan, monta vuosikymmentä mekko on loikoillut iänikuisessa alusvaaterasiassa.

Kuvassa oleva raitarasia on siis minun ensimmäiseni :) ja kuten näkyy, raitakangas ei ehkä ollut ihan se fiksuin valinta ensimmäiseen työhön. Raidathan meni vinksalleen ilman muuta, mutta ajattelin silti tästä lahjarasiaa. Ei välttämättä kuvan henkilölle (joka on innosta piukeena menossa ensimmäiselle luokalle ekana koulupäivänä 60-luvun alussa Amurin kouluun Tampereelle), mutta lähipiiriin kuitenkin. Kannen tekeminen oli ihan yhtä iso homma kuin itse rasiankin.

Ruusukuvallinen rasia sai mielestäni todella ihanan rosopinnan Aulin korroosionestopaperista. Älkää kysykö miksi ihmeessä ja mistä moinen paperi on tullut, sen tietää vain Auli kurssiltamme, mutta tosi hyvin se toimi. Sisäseinämät vuorasin tässä vain pakkauspaperilla. Kansi on vielä tekeillä ja siihen luultavammin laitan myös samaisen ruusukuvion.
Tältä näyttävät nämä alkutekijäiset, kansi ruusurasialle ja yksi untuvikko rasia.

Kurssilla valmistui aivan ihania rasioita, mieli olisi tehnyt omia ne kaikki :)

Työn alla on myös pari pikkuheppaa, nämä tulee lyhyeen varteen eli sisäsiistejä koneja.

Yksi viimekesäinen pikaheppa on parasta aikaa ulkokarvaa kasvattelemassa. Miehen villasukka sai uuden elämän viime kesänä todella äkkinäisesti kun pikkuserkut päräyttivät pihaan keppareillaan ja sellainenhan piti saada meillekin - ja mielummin noileesti (eli nopeasti).

Ulkoillessa huomasin meidän 'lintubaarissa' ilmeisesti varsin pelottoman pikkutikan. Noita 'normitikkoja' täällä koputtelee siellä täällä, mutta tällaista en ole vielä sattunut aiemmin näkemään. Tuskin valkoselkätikka kuitenkaan...?


Pitää vielä kiittää Aulia mainiosta blogivinkistä! Käykääpä kurkkaamassa Naimisissa käsitöihin -blogia.