Hae tästä blogista

lauantai 17. lokakuuta 2009

Neniä niistäessä, lunta odotellessa



Ihan toimetonna täällä ei olla oltu vaikka viikkoon ei varmaan ole tullut postailtua. Neniä on niistetty monen nenäliinapaketin verran, öitä on valvottu lasten yskiessä ja kuumaa mehua viety ja tuotu. Meillä on neideillä ollut siis flunssa, ihan tavallinen onneksi mutta jatkuvaa laatua.
Keppareita olen koettanut saada aikaan aina kun vaan on ehtinyt. Pian pitäisi päästä tekemään joulumyyjäisiin varastoa ja konikauppaankin myytävää, kunhan saisi vielä muutamat tilaukset valmiiksi ensin.
Tässä siis esittelyvuorossa:
Jo aiemmin esitelty Tane sai kaverikseen Peran, kumpikaan ei mitään turhia jätkiä. Menivät varsinaisille laukkahirmujätkille joten eiköhän liikettä löydy.



Kuura on näin aamupakkasten aikaan hieman jähmeä menijä mutta virkoaa kummasti päivän mittaan. On ehdottoman siniverinen.



Yläkuvan kolme menijää lähtevät maanantaina postin vietäviksi. Ensinnä tämä Remumartti. Työnimenä pidin Marttia ihan siitä syystä että tällä samalla kylällä kun asustellaan mistä Eput ovat alkunsa saaneet ja kyseessä on ehdoton muusikkokoni.



Martista kuitenkin yllättäen alkoi muodostua Remu Aaltosmainen -tyyppi joka hienoisella ylenkatseellan ihmettelee jollei häntä noteerata kultakauluksineen ja koristenappeineen (pikkuharjassaan).



Nelli Namunen kuuluu prinsessasukuun, tämä yksilö on ehkä kaikista namuisin vaaleanpunainen viritelmä mitä tästä konitehtaasta on syntynyt. Oikein superkuorrutettu marenkihattara.



OOOoooo, kesän lapsi mä ooooon.....oooo, villi luontoni oooooon. Tästä kirsikkamansikasta tuli niin kesäiset herkut mieleen että! Vaikka lämmittäähän tämä silmää näin kylmänkin saapuessa.
Kirsi Manssunen on reipas kuin mikä, hieman vikurikin varsinkin maanantaiaamuisin. Pitäkää mielessä siellä kahvihuoneessa jos kopsuttelette :) Tämä tilaajalle tiedoksi. Manssunen on määrätietoinen ja periksiantamaton hankalankin kepittäjän oikealle tielle luotsaava luottokoni. Kunnon pimu siis.



Kun Remumartti valittiin tuohon postitussatsiin niin 'yli' jäi tämä Basisti.



Työnimenä tällä limellä nokkaeläimellä oli Pantse (ilman yhdennäköisyyttä :) tuosta samaisesta syystä mistä Remun kohdalla jo kerroin. Mutta eikös vaan tästä sitten hetki nokatusten oltuamme alkoikin tulla Basisti. Hikinauhassaan on heijastinta jotta pimeimmissäkin keikkabusseissa ja keikoilla näkyvyys on taattu. Basisti omaa myös absoluuttiset sävelkorvat sekä taidon muuntua 'ilmakitaraksi' hetkellä millä hyvänsä. Basisti päätyy ilmeisesti Konitehtaalle omaa keikkakiertuettaan odotteleen.

Tänään tein tyttöjen pikkuserkulle huopa-& siemenhelmet lahjaksi huomisille nimpparikekkereille. Näin tällaiset edellisellä helmikurssilla erään nuoren tytön kaulassa ja ihastuin niin että pakko oli kokeilla. Viikolla olleella kässytapaamisella näin Paulalla (kiitos vielä viimeisestä!) askartelukirjasta ohjeen jossa huopasuikaleet liimattiin päästä ja sitten leikattiin ja niin olikin helppo saada kunnon kääryleet aikaan. Tällaiset tekis mieli tehdä itsellekin.



Pikkuserkun lahjatoiveissa oli poikabarbeja ja kun kaupassa niitä katselin, totesin aika aneemisiksi ukoiksi. Tukkakin oli vain maalattu päähän. Onneksi muistin että olin nähnyt Kontissa pari vetreää nuorukaista odottamassa ottajaa joten sinnehän kurvattiin tyttöjen kanssa ja haettiin sulhot mukaan. Pesin vaatteet sekä uroot, niin että meillä on tosi tiukkaa vatsalihasta nyt suihkussa :) :)
Ja tukkaakin meinaan sitten löytyy, ihan vaikka ponnarille asti.



Mukavaa sunnuntaita kaikille ja alkavaa viikkoa!

Ei kommentteja: