Hae tästä blogista

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Omenapiirakkaa ja keppariuutuuksia



Eihän noita omenoita voi jättää puihin roikkuun, tänään tehtiin taas omenapiirakkaa ja melkein 4v. pohjattoman vatsalaukun omaava veteli sitä puolet enemmän kuin äitinsä (mikä sekään ei ole pieni määrä) ja olisi ottanut vielä lisää - vaikka muffinssin!



Ja kun näitä punaisia viinimarjojakin on vieläkin niin paljon puskissa että oikein hävettää niin tehtiin illalla marjaisaa vispipuuroa ja kylläpä maistui sekin! Pitkästä aikaa sain aikaiseksi ja täytyy vaan useammin tehdä. Huomenna voisikin tehdä omenariisipuuroa :)

Oon tuskaillut näiden sivujen kanssa kun skrollaus on pätkää kaiken aikaa. Eilen huomattiin että kamerassa on asetukset tiessunmitä joten jospa tilanne pikkuhiljaa korjautuu kun palasin taas entisiin kuvasuhteisiin. Sori!

Konikeppirintamalla on putkahtanut näitä suippoturpia enemmänkin. Jostain syystä en nyt osaa leikata sellaista tönöturpaa olleskaan, mutta eiköhän sekin aika vielä tule.



Tilasin Iinulta pari kivaa kangasta kun piti saada oranssia ja värikästä, no onhan niitä värikkäitä mulla varastossa mutta tuo oli mielestäni kiva. Vaikka kankaat olivat varsin ihania niin totta maar ovat vaatetuskankaita eikä ihan tuohon minun tarkoitukseeni sopivia. Niinpä piti vahvistella useammalla ompelukerralla saumat jotta eivät naureskelleet kun tuuppasin fyllinkiä sisään. Mutta tällaiset sain aikaan:



Ensinnä tuo Kuolleenmeren kepittäjä Kuuno (oikealla). Kuuno on risteytys Kuolleenmeren merihevosta ja vasarahaita (ilmenee erityisesti turvan mallissa :). Hänellä sattuu olemaan myös melkosen paha kaihi ja pälvikalju.



Muuten perinjuurin vilkas kauramoottori pikkuvipeltäjille.
Sitten vasemmalla on arabialainen Nuisuviikuna josta en tiedä luonnehtisiko ulkonäköä huippumalliksi (Saimi ent. Nousiainen korkealla otsalla) vaiko Frankenstainiksi...? Tämä ei ole mikään tavallinen lämminverinen vaan kuumintahottia oleva. Laiskanletkeä ulkomuoto saattaa erehdyttää sillä tällä kun karauttaa niin johan on pirtissä matot lennossa, kuten 1000 +1 yön saduissa. Varsinainen itämainen kavionkopsuttaja siis kyseessä.



Tuo soukkaturpainen irlanninkiituri ehti taas tuohon väliin :) Se on perinyt kylkeenliimautusmisen taidon ja nopeuden meidän entiseltä irlanninsetteriltä, tukkakin on melkein saman värinen.

Työn alla on pari vaaleansinertävää, yksi punainen ja yksi värikäs. Katsotaan saanko huomenna jo tänne näytille :)
Nyt odottelen kuuuuuuumeisesti Ruotsista tilaamiani nimikointinauhoja/käsityönauhoja. Entiset loppuu nyt näihin työn alla oleviin ja uusien toimitusaika menee umpeen vasta parin viikon sisällä- iiik!

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, kuvassa meidän nuorimmaisen näkemys kesäkukista keinun rakoihin aseteltuna.

5 kommenttia:

-iinu- kirjoitti...

Voi että oot aika viehkot pollet saanut aikaiseksi!
Tosi hauskat:)

Piipa kirjoitti...

Kauniita kauramoottoreita, nuo nimet ja persoonat ovat ihan huippuja ja todella hyväntuulisia :)

Anonyymi kirjoitti...

Moi!
Sun keppareilla on niin hienoja nimiä ja taustoja, että oletko ajatellut tehdä niille syntymätodistuksia?
t. Auli

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Hilma saapui Tervakoskelle. Väsynyt mutta onnellinen koni hakee vielä omaa tallipaikkaansa täällä, mutta tuntuu hyvin sopeutuvan uuteen ympäristöönsä! Vielä kerran iso kiitos, Hilma on aivan mielettömän upea!
-Terhi

Mimmarna kirjoitti...

Kiitos kaikille poikkeajille!

Iinu, kyllä ainakin arabialainen Nuisuviikuna löysi heti ottajansa joten kangas oli mieluinen :)
Piipa, hyväntuulisuus tarttuu kyllä sinunkin kirppariostoksistasi :):) Vieläkään en ole keksinyt mistä aarreaitalta noita löytöjäsi teet.
Auli, syntymätodistukset voiskin olla seuraava askel! Pikkulappuset menee jo nyt keppareiden mukana joissa lukee nimi ja pieni kuvaus hepasta. Ei toki niin pitkälti mitä tänne blogiin naputtelen.
Terhi, hienoa että Hilma pääsi kunnossa perille. Kyllä se siellä tottuu olemaan, hyvässä huomassahan on ja varmasti saa liikuntaakin tarpeeksi, eikös :)?