Jonkinsortin käsityötä kai tämäkin...

Eilen illalla suihkusta tullessani katsahdin peiliin ja tuli mieleen että jospa pätkäsisi hiuksensa. No siinä samassa oli jo lankasakset käsissä ja leikkasin n.3-4cm pötköt pois kuontaloa painamasta. Ilmiöhän oli kuin omenapuilla syksyllä, kun painoa lähtee niin oksat singahtaa ilmaan :) Omaan tällaisen luonnontaipuisan hiuslaadun joten ihan kauheasti ei heti huomaa miten kuten on limpsottu, mutta tiedoksi tutuille että kun tavataan niin pitäkää pikkusaksia mukananne. Voitte sitten aina tasoittaa kun pahoja lovia huomaatte. Sattui tuo tukka tipahtamaan roskissa kas kummaa jätskipaperin päälle, kunnes huomasin että kompostikasaanhan nuo menevät. On lähes runollinen ajatus että oma hiuskuontalo lykkää ensi kesänä porkkanaa... Vai oliskohan noista voinut huovuttaa (huovutuskurssi alkoi keskiviikkona) jotain silkkiuikkua tahi tukkasotkaa?? Tästä tulikin mieleeni; terkkuja Marjaanalle Hesaan!

Tänään alkoi helmitöitä jouluksi -kurssi ja sain aikaan ison lumihiutaleen. Huomenna jatketaan heti aamusta. Kuvaan kurssisatoani sunnuntaina!