Nyt sitä oli aamulla ihan reippaasti, sitä kauan odotettua lunta! Joululaulut taisi tepsiä. Pikapikaa iskän kanssa tytöt tekivätkin komean lumilinnan. Muutamassa omenpuussa on sitkeästi kesän hedelmät. Ikivanha antonoka (sellaisena perimätieto sen muistaa) ei tunnu luopuvan omenoistaan millään - tyyliin viekää vaikka tuhkatkin pesästä mutta näistä en luovu.
Lumen tultua on aika väsätä myös porosia. Nyt eivät kai enää hikoile liiaksi. Yksi seinäporonen lähti ystävälle lahjaksi tuon pikkudottiksen kanssa (vauvalle).
Pikkudottis on lupaava pikkuori joka saa varmasti aimo annoksen kasvatusta myös isoveljeltä :) Isoveljenä tässä tapauksessa toimii sekä vauvan isoveli että hänen saamansa Veikko, vihreäkuosinen tupsuharja joka on erinomainen kipsuttelija monenkirjavassa porukassa. Pitää erityisesti koirista ja saattaa löytyä ruokakupilta aika ajoin :)
Jokseenkin aristokraattisia pinkahduksia on syntynyt tilausliikenteeseen kaksin kappalein. Hieman ehkä haaveiluun taipuvainen Hilda on erikoisen gallialaisrodun edustaja. Polveutunee suoraan Asterixista ja taitaa olla ripaus Obelixiakin jostain tädinkälyn kulmilta.
Lupsuluominen Lauha on tiukan kampauksen ansiosta hereillä pysyvää rotua. Säihkyvä harja on Lauhan ylpeyden aihe ja onkin siitä turhankin tarkka. Lauha menestyy hyvin sisätiloissa, ei pidä viimasta eikä kosteasta ettei kampaus kärsi.
Konitehtaalla on pikkuvarsa Säpsäkkä Salli odottelemassa uutta kotia, käykääpä katsomassa :)
Eilen sain possupiikin ja tänään on jomottanut päätä sekä säkenyt lihaksia. Ehkä tämä on kuitenkin pieni hinta siitä että ei sairastuisi varsinaiseen tautiin. Kun vielä saisi lapsetkin jossain aikataulussa rokotuksiin vaan taitaa käydä niin että tauti ehtii ensin.
Nonni, enpä nytkään löydä aikaa siihen haasteen laittamiseen - jos vaikka ensi kerralla..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti